Työn historiaa
Työ käynnistyy Etiopiassa 1968-1974
Vuoden 1968 aikana Kansanlähetys lähetti ensimmäiset lähetystyöntekijänsä Etiopiaan. Kansanlähetys aloitti lähetystyön Etiopiassa Norjan luterilaisen lähetysliiton työyhteydessä (Norsk Luthersk Misjonssamband, NLM). Etiopiassa järjestöt työskentelevät nuoren kansallisen Mekane Yesus -kirkon yhteydessä. Ensimmäisenä lähetystyöntekijänä kentälle lähetettiin teologian maisteri Ritva Olkkola, joka kielikouluvaiheen jälkeen aloitti työnsä kirkon Eteläisen synodin alueella.
Kun lähettien määrä lisääntyi, Kansanlähetyksen työsaraksi uskottiin Sidamo-maakunnassa Gudji-Galla -heimoon kohdistuva lähetystyö. Työn tukikohdiksi rakennettiin lähetysasemat Kebre Mengistiin (-72) ja Shakkisohon (-73). Oman nimikkoalueen saaminen koettiin innostavana asiana sekä kotimaassa että työkentällä. Animistisen Gudji-heimon parissa tehtävä työ kantoi nopeasti hedelmää. Heimon jäsenille Jeesus merkitsi ennenkaikkea saatanan voittajaa ja he olivat jopa kyläkunnittain valmiit seuraamaan tätä uutta Herraa.
Samaan aikaan kun lähetit kertoivat lähettäjille iloisia viestejä Herran tekemistä ihmeistä, alkoivat sekä sisäiset että ulkoiset vaikeudet ahdistaa lähettikuntaa. Vuoden 1974 aikana kansalliselle kirkolle tuli suuria vaikeuksia. Kirkkorakennuksia suljettiin ja työntekijöitä vangittiin. Kansanlähetyksessä osa lähetystyöntekijöistä jätti eropyyntönsä ja liittyi uuteen perustettuun järjestöön, Lähetysyhdistys Kylväjään. Etiopiassa suurin osa maassa työskennelleistä 16 lähetistä siirtyi uuteen järjestöön. Vain neljä jäi Kansanlähetyksen palvelukseen: Kyösti ja Anneli Jokimies sekä Seppo ja Ulla Väisänen. Kansanlähetys luovutti koko aloitetun toiminnan, työkeskukset, kaluston ja autot uuden lähetysjärjestön käyttöön. 11.9.1974 se vetäytyi NLM:n työyhteydestä Etelä-Etiopiasta ja solmi itsenäisen yhteistyösopimuksen Mekane Yesus -kirkon kanssa.
Kansallisen mullistuksen jaloissa 1975-1978
Kansanlähetyksen työn uusi alku Etiopiassa osui levottomiin aikoihin.
Kyösti Jokimies kutsuttiin tekniseksi neuvonantajaksi kirkon keskustoimistoon Addis Abebassa. Yhdessä kirkon pääsihteerin, pastori Gudina Tumsan kanssa hän löysi Kansanlähetykselle sopivan työalueen Kaffa-maakunnan pääkaupungista Jimmasta. Marraskuussa 1975 aloitettiin synodin keskustoimiston, kirkkorakennuksen ja oppilasasuntolanrakennustyöt, jotka valmistuivat vuoden 1977 aikana.
Pauli ja Liisa Majanen saapuivat vuonna 1976 valvomaan uudisrakennusten työvaiheita. Saman vuoden aikana aloittivat Aino ja Tauno Pihlava työnsä Bedellen ammattikoululla. Seppo ja Ulla Väisänen asettuivat keväällä 1977 Jimmaan, Seppo hoitaessa Kaffa-Illubabor-Bethel Synodin evankelioimistyön johtajan tehtävää ja Ullan osallistuessa Jimman lapsi- ja naistyöhön. Lupaavasti alkanut työ jäi kuitenkin vallankumouksen vaikutuksesta lyhyeksi. Kaffaan vuonna 1978 valittu uusi maaherra sulki ensi töikseen kaikki kirkot, vangitsi kansalliset kirkonjohtajat, karkotti lähetystytöntekijät ja takavarikoi heidän omaisuutensa. Seurakunta jatkoi toimintaansa maanalaisena kirkkona.
Vaikeuksista huolimatta työ jatkuu
Kaffa-maakunnan sulkeutumisen aiheuttamasta takaiskusta ja vuosia kestäneistä maan sisäisistä levottomuuksista huolimatta kristillinen työ muualla Etiopiassa jatkui. Vuonna 1975 Ulpu Leino aloitti opetustehtävissä läntisessä Wollega-maakunnassa sijaitsevassa Dembi Dollon lukiossa.
Myöhemmin suomalainen opettajajoukko koulussa kasvoi. Pitkän jakson innokkaiden oppilaiden eteen ovat Ulpun ohella opettajina puurtaneet esimerkiksi Liisa Romppanen sekä Tapio ja Helena Räisänen. Paitsi että koulusta on tullut korkeatasoinen opinahjo, lähettejä on innostanut mahdollisuus kylvää Sanaa nuorten sydämiin.
Dembi Dollon ohella Addis Abebasta muodostui tärkeä Kansanlähetyksen toimipiste, erityisesti työn sulkeuduttua Kaffa-maakunnassa. Lähettejä on työskennellyt kirkon hallinnon tehtävissä, kehitysyhteistyöprojekteissa ja evankelioimistyössä. Addis Abeban merkitys Kansanlähetyksen työn koordinoivana keskuksena kasvoi vuoden 1995 aikana, kun kirkon omistamalla Mekanissan alueella valmistui lähetyksen asuin- ja vierashuoneiston käsittävä uudisrakennusprojekti. 1980-luvun lopulla aloittivat raamatunkäännöstehtävissä työrupeamansa Ben Malinen ja Mirjami Uusitalo.
Etiopiassa on saatu työskennellä erään maailman nopeimmin kasvavan protestanttisen kirkon työyhteydessä. Vuosittainen kirkon jäsenmäärän kasvu on ollut 10%n luokkaa. Tänään ovet ovat avoimet ehkäpä kirkon historian monimuotoisimmalle lähetystyölle. Mekane Yesus-kirkon työnäky on holistinen eli kokonaisvaltainen. Tämä tarkoittaa koko ihmisen huomioon ottamista hengen, sielun ja ruumiin puolesta. Kansanlähetys pyrkii toimimaan saman näyn mukaisesti, ja on ollut voimakkaasti auttamassa ihmisten perustarpeiden tyydyttämisessä vesi-, ravinto- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Näiden työmuotojen kautta myös evankeliumille on avautunut uusia ovia alueille, jotka ennen ovat olleet saavuttamattomia.Raamatunkäännöstyössä on voitu iloita uuden kieliryhmän saadessa luettavakseen Raamatun omalla äidinkielellään ja seurakuntien syntyessä islamin ennen hallitsemille alueille.
